Skitsoilua ja pelkotiloja (Chipsi 17v)

SE on saatanan keksintö. SE tuottaa mulle mielikuvien kautta suurta tuskaa, epätoivoa sekä suuren raivon tunteen itseäni ja SITÄ kohtaan. Eikä sille riitä, että se saa mut kääntyilemään tuskastuneena ja puremaan hampaitani yhteen niin että sattuu. SE saa mut huutamaan täyteen ääneen, itkemään ja hakkaamaan tyynyä.

Mitä jos SE saa vallan kokonaan musta? Psyyke hajoaa palasiksi kuin rikottu peili. En tunnista enää nimeäni. Hymyilen typeränä ja yritän rakentaa taloa tahdonvoimalla ja asua siinä. Mitä jos sekoan niin etten tajua olevani sekaisin?

Kaikki värkit ovat tukossa ja likaisia. Kaivelen roskiksia jos löytäisin parempia. Katson kuvaani peilistä. Silmät laihoissa kasvoissa ovat kauhuissaan olevan, nurkkaan ahdistetun eläimen silmät. Pupillit isot, mustat pallot. Huulet kuivuneet ja rohtuneet, koska en ole muistanut juoda pitkään aikaan. Iho täynnä märkiviä näppyjä ja rupia. Silmän aluset sinisen mustat. Näytän Zombielta. Kuolleelta. Ruumiilta. Haisen jopa kuolemalle.

Poliisit seuraa mua koko ajan ja kaikkialle. Ne esiintyy talonmiehen ja huoltomiehen vaatteissa. Talonmies pesee rappuja yötä päivää ja kuuntelee korva kiinni ulko-ovessa mitä mä touhuan. Oven edessä on kulunut ympyrä siitä hinkkaamisesta.

Yytsit saatana. Ne seuraa mua. Tiedän sen, koska vakoilen niitä näyteikkunoiden kautta. Ne ilmeilee ja vääntelee naamaansa. Yrittävät saada mut skitsoilemaan niin, että teen jonkun ison virheen tai sekoan. Ne haluaa mun kaman ja ne toivoo, että mä joutuisin lusimaan, ruumishuoneelle tai hullujenhuoneelle. Mitä tää kenellekään kuuluu? Mun maailma. Mun säännöt.

Mulla ei ole röökiä eikä rahaa. Mä poimin maasta röökin stumppeja ja poltan niitä. Sormet on ihan keltaiset nikotiinista ja kynnen aluset mustat liasta. Kädet tärisee. En muista koska olen viimeksi syönyt.Tai nukkunut. Kaikki aika menee vahtimiseen ja vakoiluun. Kotona seison yötä päivää ikkunan edessä ja kurkin sälekaihtimien väleistä. Kuka tulee naapuritalosta ulos. Kuka menee sisään? Onko tuo punainen auto parkissa sama kuin eilen?

Mä pelkään niin, että tärisen. Makaan eteisen lattialla sikiöasennossa ja samalla heijaan itseäni. Kyyneleet valuu pitkin poskia. Musertava tuska puristaa rintaa niin, että on vaikea hengittää. Miksi mua sattuu ja miksi satutan muita? Luoja auta, en selviä tästä yksin.

En uskalla enää vetää kamaa, koska pelkään sekoavani. En uskalla olla vetämättä. Mua oksettaa ja kaikki mitä saan juotua tulee vesiripulina ulos.Mun suonet kutisee ja niihin sattuu. Kipu on jomottavaa. Suonet huutaa kamaa. Mä en uskalla olla yksin itseni kanssa,mutta en voi mennä ulos ihmisten sekaankaan. Ne näkee mun läpi. Tietää mitä mä ajattelen ja tunnen. Kuinka heikko ja sekaisin mä olen. Nauravat selän takana ja osoittelevat. Supisevat ja tuijottavat niin, että käännän katseeni häpeissäni maahan.

Tähänkö on tultu? Tämän piti olla kivaa ja tapahtua vain silloin tällöin. Hallinnassa. Viihdekäyttöön. Piti pystyä lopettamaan milloin vain haluan. Hoitaa työt. Vaaleanpunaista pumpulihöttöä ja sateenkaaria. Luovuuden maksimointia. Sitä tosi elämää.

Istun juna-asemalla ja tuijotan ohi meneviä junia. Olen istunut täällä koko päivän. Yritän kerätä rohkeutta, sillä aion hypätä junan alle. Aion lopettaa tämän yksinäisen naisen shown. Junat kolistelevat ohi. Yritän nousta penkistä ylös. Joku pitää minua paikallaan. Painaa olkapäästä takaisin penkkiin. En saa edes tapettua itseäni.

Olen pohjalla